Niin ne viimeset pari viikkoa...

Tulee vähän myöhässä tää postaus taas, saas nähä et lukeeks tätä enää kukaan, kun onhan tässä jo toista kuukautta oltu takas Suomessa. Joka tapauksessa Samulin uutta blogia lukiessa tuli taas mieleen et se viimenen postaus jäi tekemättä, joten päätin sen vihdoin kirjotella. Kyseessä siis suurin osa elokuuta, ensin Obon-lomaviikko (n.11-20. päivät), sit viimenen viikko Ananissa, kolmisen päivää Tokiossa, ja vielä pari viime iltaa Brysselissä.

Obon

Obon, eli kuolleiden viikko, on Japanin toinen iso loma-aika Golden Weekin jälkeen. Ei ihan niin suuri juttu kuin GW, mut Obonin aikaan kaikkialla on menossa isoja kesäfestivaaleja, joten pienellä suunnittelulla voi nähdä aika monta niistä. Suunnitelmat piti aika hyvin paikkansa, eli mä kävin Kochin Yosakoissa, kotilääni Tokushiman Awa Odorissa, Naran valofestareilla ja Kiotossa kattomassa tulikanjeja vuorissa. Fuji-vuori sai jäädä seuraavaan kertaan, ja sen sijaan mä tein vielä viimesen reissun Hiroshimaan & ympäristöön.

Yosakoi on sellasta energistä ryhmätanssia, missä se tanssiryhmä tekee kohtuu synkronoidusti kaikennäkösiä liikkeitä sen musiikin tahtiin. Se ei tunnu hirveen perinteiseltä (=alle 200 vuotta vanha perinne), mut on kuitenki selkeesti japanilaista. Mä näin sitä ensimmäisen kerran lokakuussa Tokiossa, ja siitä lähtien mä halusin löytää jonkun kunnon festarin missä sitä tehdään. Sain sitten tietää et toi kyseinen perinne sai alkunsa nimenomaan Kochista, ja kun se vielä oli mun Shikoku-reissailun listalla, niin ei tarvinnu kauaa miettiä. 2 päivää me siellä oltiin, ja koko aika meni sitten sen tanssin kattelemiseen, lukuunottamatta visiittiä paikalliseen linnaan ja puistoon, jotka aina katotaan kun Japanissa liikutaan. Meillä oli vielä paikallinen opas, kun yks entisistä työkavereista oli kochilainen. Se festivaali oli just sitä mitä pitikin ja mä olin ihan fiiliksissä sen 2 päivää. Se hieno asia yosakoissa taitaa olla se et kaikilla niillä tanssijoilla näyttää olevan niin hauskaa, niinkun ne ei mitään muuta haluis tehdäkään kuin tanssii sen musiikkinsa tahtiin... Kochista otettiin sitten bussi takas Tokushimaan ja seuraavat pari päivää meni Tokushiman Awa Odorissa.

Awa Odori on se aika vuodesta kun Tokushima herää eloon. Siinä kaupungissa käy vuosittain n. 2 miljoonaa turistia, joista 1.5 miljoonaa tulee sen 4 päivän aikana kun siellä on Awa Odori. Toisin sanoen koko keskusta siellä oli muuttunu suureks festivaalialueeks, joka oli ihan täynnä yukata-pukusia juhlijoita, tanssijoita, ruoka/juomakojuja ja muuta festivaalihyvyyttä. Kaikkialla soi se tyypillinen Awa Odori musiikki (niil on sellanen oma, vanhanaikanen tyyli) ja joka kadunkulmassa on tanssi tai pari menossa. En oo kyllä missään muissa japanilaisissa kesäfestivaaleissa yhtä hyvää tunnelmaa nähny... Sinne tietenkin mentiin taas yukatat päällä, ja tällä kertaa mun paikallisten kaverien kanssa (=ranskalaisia & japanilaisia).
Yhtenä iltana me jatkettiin siitä vielä kombinin (aina auki, on ne kyllä hienoja...) kautta rannalle ampumaan ilotulitteita. Se on kans yks japanilainen kesäperinne (en muista et kuinka monta ilotulitusta mä näin kesän aikana) mistä mä tykkään, kun täällä Suomessa niitä saa ampua vaan sen yhden päivän ajan. Oli muuten aivan upee paikka meillä sinä iltana, koska se ranta oli sellanen U-muotonen poukama ja sillon oli täyskuu, joka heijastu tosi hienosti siitä meren pinnasta. Se maisema näytti ihan joltain trooppiselta paratiisilta, joltain mitä näkee jossain leffoissa tai jotain...

Sitten oli vuorossa mun viimenen reissu Kansain alueelle, ja taas kerran päädyin Rasan ja Juanen luo Naraan. Narassa oli valofestari, mikä tarkotti et suuri osa keskustaa ja sen viereinen temppelialue oli valaistu tuhansilla kynttilöillä, ja puol kaupunkia oli lähteny ulos kattomaan temppeleitä yöllä. Me laitettiin yukatat päälle ja päädyttiin lopulta jälleen kerran Toudaijin jättibuddha-temppeliin. Ei se ollukkaan kun neljäs kerta kun mä siellä käyn... No, kannatti käydä, koska se oli tosi hienosti valaistu ja taivaskin oli tosi hieno (sellanen ihmeen tummansinertävä, jollasta mä oon nähny vaan Japanissa).
Seuraavana päivänä me mentiin Kiotoon kattomaan kun ne sytytti sellasia valtavia tuli-kanjeja paikallisten kukkulien rinteille. Taas kerran siellä oli suuret massat japanilaisia liikkeellä, ainakin tiedettiin että oltiin oikeessa paikassa. Tai, ei oikeestaan... Meidän sijainti oli vähän huono, mistä syystä meidän piti juosta aika paljon et me pystyttiin näkemään muitakin kanjeja kuin se ensimmäinen ("iso"-kanji). Lopulta me onnistuttiin näkemään suurin osa niistä (3/5), ja lähdettiin raamen-paikan kautta nukkumaan. Ton parin Kansai-päivän aikana mä kiertelin myös vielä viimesen kerran Osakaa ja Kiotoa, ja Kiotosta mä löysin sellasen tosi mukavan rauhallisen temppelialueen, missä ei ollu tullu viel käytyä. Toisaalta eipä ne temppelit taida Kiotosta käymällä loppua...

Narasta matka jatku Kioton kautta Hiroshimaan, jonne mä matkasin sellasella halvalla päivälipulla, mikä tarkotti piitkää matka-aikaa. Ei sitä oikein huomaa et miten kaukana se on kun menee sinne shinkansenilla, mut kyllä huomaa jos ottaa paikallisjunan Okayamasta (viimenen pysäkki ennen Hiroshimaa jos menee shinkansenilla) Hiroshimaan. Se oli tosi mukava junareissu, koska mulla ei ollu kiire mihinkään ja mä vaan kuuntelin musiikkia ja kattelin kun japanilainen maaseutu valu ohi, vaihtu vähemmän maaseutuun ja takas. Välillä mä nukahdin ja heräsin taas, miettien et missähän sitä nyt ollaan. No, Hiroshimaan selvittiin ennen pitkää (Kioto-Okayama 2h, Okayama-Hiroshima 3h) ja sieltä löyty taas kaupungin ihmettelyn jälkeen mangakahvila nukkumista varten (on se hienoo kun ei tarvi yhtään suunnitella etukäteen).
Seuraavana päivänä mä menin taas Miyajimaan, missä on se hieno punanen portti meressä (Japanin hienoimpia näkymiä), kun edellisellä kerralla oli vähän huono ajotus. Ei se nytkään optimi ollu, kun siellä sato taas vettä, mut sentään tällä kertaa oli nousuvesi, eli se portti oli vedessä niinkun pitikin. Loppupäivä Hiroshiman ihmettelyä, yö taas mangakahvilassa ja seuraavana päivänä taas hidas juna Okayamaan, käynti Okayaman linnassa/puistossa, ja junalla takas Tokushimaan. Sielt Okayamasta on nimittäin oikotie Shikokuun Seito Naikai Oohashin (tai joku semmonen) kautta, joka on tai oli maailman suurin silta. Aika hienot maisemat sieltä oli, se oli kuitenkin sen verran korkeella se silta ja sää oli taas Japanin kesän malliin täysin pilvetön.

Anan

Viimeset 5 päivää Ananissa meni tavaroiden pakkaamiseen ja biletykseen, kun meillä oli 2 läksiäiset (työkaverit & muut kaverit) ja yks "ranskan opiskelu-ilta". Ei siellä ranska-illassa kukaan kyllä ranskaa ainakaan oppinu... Tavaroita oli taas niin paljon et pakkaamiseen meni taas parin illan lisäks viimenen yö. Siitä sitten unenpuuttesta sekavahkossa tilassa viikonlopuks Tokioon.

Tokio

Anan oli jo jätetty ja aivan liian isot matkatavarat mukana, mut kyllä sinne loppuun mahtu vielä pari päivää Tokiossa. Ensimmäinen niistä meni Fujitan kanssa, ja mä menin kattomaan sen uutta kämppää. Illan tullessa me kerättiin kasaan suomalais-japanilainen seurue ja suunnattiin Shinjukuun illanviettoon. Jossain vaiheessa sieltä siirryttiin Ebisuun (eka kerta siellä), missä oli lisää japanilaisia ja joku ihmeellinen baari missä oli erikoisuutena karkki-buffet(?), josta sai syödä niin paljon karkkia kuin halus. Ihan ihme paikka, eli just sopiva viimesille kunnon bileille Japanissa. Muutama tunti nukkumista mangakahvilassa, jonka jälkeen mä pystyinkin jo raahaamaan matkatavarat Fujitan luota kunnon hotelliin Roppongiin (EU-etuja). Vielä oli päivä aikaa Tokiossa, ja se meni Pierren kanssa Akihabarassa.

Oltiinhan me vielä yks päivä siel Tokiossa, mut siin ei ollu yhtään vapaa-aikaa, vaan me pidettiin loppuraportit EU-keskuksessa ja suunnattiin sen jälkeen sellaseen vastaanottoon, jossa kaikennäköset firmojen ja hallituksen edustajat oli tullu meitä ihmettelemään. Lopuks me otettiin ryhmäkuva koko Vulcanus-ryhmästä, ja n. 95% kaikista vieraista päätti ottaa myös saman kuvan. Siin tuli aika filmitähti-fiilis kaikkien niiden salamien keskellä, kun me poseerattiin joku 5 minuuttia sen kuvaajalauman edessä...
Vielä viimenen visiitti Tokion baareihin ja aamulla Naritaan ja lento Brysseliin. Me unohdettiin yks ranskalainen Tokioon, mut se on vähän pidempi tarina, voitte kysyä multa jos kiinnostaa.

Brysseli

Ei mitään ihmeitä täällä, 2 iltaa baareissa (kaikki työt tehty jo tässä vaiheessa) ja päivä kokoustusta EU-Japan Centerin porukoiden ja uusien vulcanuslaisten kanssa. Tällä kertaa meidän kokous oli jossain vanhalla ökyklubilla, ja sisustus oli sen mukanen: siellä oli itämaiset matot, muhkeet nahkasohvat ja tauluja seinillä + tietenkin takka. Huomasin et mul on vielä aika paljon harjoteltavaa ennenkun ökypankkiiri-ilme niillä sohvilla tulee luontevasti, mutta ehkä mun ei sitä tarvikaan osata... Kokouksen tähti oli "David", eli meidän korvike Japaniin unohtuneelle vulcanuslaiselle. Katelkaa josko löytäisitte sen noista kuvista...;)
Mainitaan tähän loppuun vielä, et oli aika ihme et mä sain kaikki mun matkatavarat kolmen lennon (Tokushima-Tokio-Brysseli-Helsinki) läpi Suomeen maksamatta mitään ekstraa, ne kun oli ylipainosia joka lennolla...

Sellasta, tähän loppu sit mun blogi tästä Japanin-reissusta, palaillaan asiaan sitte kun päädyn sinne taas takas. Jos ei blogista vielä tullu ilmi, niin Japani oli aivan upee paikka ja mä tykkäsin siitä viel enemmän kuin etukäteen luulinkaan. Toisaalta tarttis varmaan joitain muitakin maita nähdä ensin, eli ehkä mun seuraava blogi ei ookaan Japanista, mut kyllä mä sinnekin vielä meen (Fuji-vuorikin jäi kiipeemättä). Kiitokset teille jotka seurasitte tätä blogia, ja erityisesti niille jotka jakso vielä lukea tän viimesen postin, niin myöhässä kun se olikin.

Aika kortilla...

Nonih, enää ei ookaan montaa päivää Japanissa jäljellä, tai ainakaan täällä mun kylässä. 3 päivän kuluttua edessä siirtyminen Tokioon ja siitä ei enää sit kauaa meekään ennenkun mä Suomeen päädyn. Taitaa jäädä kumminki Obon-viikon raportti tekemättä ainaki toistaseks, kun mul on nykyään kauhee kiire saada kaikki tyot tehtyä ja kamat pakattua jne... Jonkun elonmerkin kuitenkin päätin tänne kirjotella. Seuraava postaus (viimenen varmaanki) tulee sit Suomesta, ehkä jo ens viikolla (torstaina saavun sinne).

Takamatsu

On muuten taifuunikausi menossa nyt. Ei se kuitenkaan tarkota et niitä kokoajan täällä pyörii, mut välillä pitäis tulla; muulloin onkin sitte pelkkää auringonpaistetta. No, tällä viikolla piti yhden pyyhkästä Ananin yli, ja me harjottelijat odotettiin sitä lähinnä mielenkiinnolla, kukaan kun ei koskaan oo taifuunissa ollu (ei ne mun käsittääkseni yleensä oo kovin pahoja täällä). Mut säätiedotukset on täällä yhtä tarkkoja kun muualla maailmassaki, vaikka luulis et jonku niin ison asian kun taifuunin sais edes suurinpiirtein oikein... Näin se suunnilleen meni:

Säätiedotus: Keskiviikkona Ananin yli menee taifuuni.

Keskiviikko: Mä herään aamulla ja avaan verhot... Tuuli? Ei ollenkaan. Sade? Ei todellakaan. Tummia pilviä edes? Ei pilven pilveä koko taivaalla.

Jäi siis taifuuni näkemättä, mut ollaanhan täällä vielä 3 viikkoa...

Viime viikonloppu meni siellä sun täällä, mut pääasiassa Takamatsussa, joka on tuolla jonkin verran Tokushimasta pohjoseen. Menin sinne sen uuden harjottelijan kanssa osana mun "Nää koko Shikoku" projektia (enää Kochi jäljellä, eikä sekään kauaa). Pidetään tänkertanen kuvaus lyhyenä, eli lyhyesti siellä oli yks tosi hieno puisto ("yksi Japanin parhaista", kuvia alhaalla) ja sää oli niinkun kuvista voi huomata, kuuma. Eipä siitä tarkemmin ajatellen enempää tarvikaan kertoa. Ah, viikonlopun suuri havainto: mä oon saavuttanu japanissa tarpeeks hyvän tason et karaoke menee japaniks. "Menee" ei välttämättä tarkota et mä olisin tosi hyvä, mut suurin ongelma ei oo kieli vaan biisien tuntemattomuus. Tästä lähtien pitääki vetää koko ilta aina japaniks...

Huomenna se alkaa, mun Obon-loma siis. Parit lomapäivät käyttämällä se veny 10-päiväseks, ja siinähän kerkee yhtä sun toista. Taisinkin mainita sen suunnitelman viime kerralla, mut toistamiseen se on seuraavanlainen: pe-la: Kochi Yosakoi -festari; su-ma: Awa Odori; ti-to: Kyoto/Nara; pe-la: Fuji-vuori. Noista toi Fujin kiipeäminen tarttis varmaan jonkinsortin valmistautumista, eli se saattaa jäädä, mut yritetään. Sen jälkeen 5 päivää töitä, 3 päivää Tokiossa, 2 Brysselissä ja sit takas Suomeen. 3 viikkoa enää? Sinne se vuos vaan meni...

Jeps, voi seuraava lisäys tulla vasta parin viikon kuluttua, sillon tunnelmia Obonista.

BBQ-kuvia

Teimpäs sitte oman postin näille niin huomaa paremmin et jotain uutta on tullu... Douzo:



Ranta. Kuulemma on yks Japanin Top 100 rannasta...

Meidän grillikatos. Niinkun näkyy, ei oo mikään kovin valtava firma meillä.

Juoman nimi on Happii Momo, eli iloinen persikka. Lasten juoma kenties? Ehei, tässä maassa vaan tykätään vähän söpömmistä nimistä; tossakin oli alkoholia 4%. Niillä oli myös iloista omenaa (näkyy taustalla), mut yli 5-prosenttiset mallit ei enää ollu ilosia...

Kesäisen Ananin rauhaa 1.

... ja 2.

Kesainen Tokushima

Tjahas, tankertanen postaus tuleekin sitten firman koneelta (=huono suomi), mut siita voitte syyttaa Samulia: just kun meinasin eilen kirjottaa tan jutun niin huomasin Samulin skypessa ja eihan sen jalkeen enaa mitaan kerenny kirjottamaan...;) No, hoituuhan se nainkin.

Taisinkin mainita jo viime kerralla et sadekausi loppu. Siita alkokin sitte kunnon kesa taalla, kun pilvia ei oo hirveesti nakyny sen jalkeen ja noi chicadat (vai mita sirkkoja ne on?) sirittaa 24h paivassa. Onneks ilmastointi pelaa... Hyvien saiden siivittamana me mentiin viime lauantaina merenrannalle firman vuotuiseen kesa-grillaukseen. Kaikki siella oli sopivasti firman rahoilla ostettu ja ite ei edes tarvinnu mitaan grillailla kun paikallisen tavan mukasesti firman nuoret (ilmeisesti ei gaijinit) hoitaa kaiken. Eipa siita enaa paljoo homma parane, merikin oli lammin ja paas taas harjottelemaan japania normaalimman puheen suhteen (en ma oikein noita kemiantermeja vielakaan osaa...). Sen verran kovaa oli auringonpaiste tosin, et yks ranskalainen harjottelija poltti ittensa niin pahasti et joutu olee pari paivaa pois toista...

Ranskalaisista harjottelijoista puheen ollen, niita tuli taas yks lisaa; meita on taalla nyt yhteensa 4. Se uus tytto tuli vasta grillibileiden jalkeen, mut olihan siina viela hyvin aikaa esitella Anania ja paikallista viihdekulttuuria. Illan aikana selvis mm. et rappi ei oo kovin helppoo laulaa...

Nyt kun kunnon kesa tuli, niin kesalomatkin alko (ei siis meilla, vaan koululaisilla) ja kaikkialla jarjestetaan kaiken maailman festivaaleja, joihin hyvin usein liittyy myos jonkinsortin ilotulitus (taitaa olla kesa-juttuja toi ilotulitus taalla pain). Yhta mentiin kattomaan perjantaina ja sunnuntai meni vanhojen talojen ihmettelyyn (ei ne kylla kovin kummosia ollu...). On kylla aika idyllisen nakosia jotkut naista paikoista nain kesalla.

Se viime viikosta, ens viikolla tulee viela normaali merkinta ennen Obon-viikkoa (Kuolleiden viikko, mun tapauksessa 10 paivan loma), josta riittanee sit kerrottavaa enemman kun tarvis (suunnitelmissa Kochi Yosakoi!, Awa Odori, Naran valofestari, Kyoton tulikanjit ja Fujin kiipeily). Sen jalkeen onkin enaa muutama paiva toita, laksiaiset ja vajaa viikko Tokiossa/Brysselissa ennen kun ma selviin takas Suomeen. Niin se vuosi vaan vierahtaa... Onneks on firman raportti jo suurimmaks osaks tehty, sit pitais viela parit raportit EU-sentteria varten vasata niin homma on purkissa.

P.S. Lahetin muuten pari rastiin jaanytta korttia vihdoinki Suomeen pain...
P.S.S. Kuvia tullee tohon alas jossain vaiheessa.

Iya-laakso

Tjahas, onkin nyt aika vähän kortilla, kun yhden postin jo kirjotin ja kämppiksetkin haluis jotain netissä säätää, joten ei muuta kuin asiaan.

Viime viikonloppu meni taas omalla saarella kun mentiin läntiseen Tokushimaan Naran kaverien kanssa. Sieltä löytyy Iya-laakso, ihan sika hieno paikka, joka näin lyhyesti on metsää, vuoria ja joki (tää luonto on mun saaren vahvuus). On siellä asutustakin, aika omalaatusta muuten: kaikki talot on siellä vuoren rinteessä, monet niistä tolpilla ettei putois jokeen... Tiet oli sellasii et on hyvä ettei tarvinu ite siellä ajaa.

Junaradanki ne sinne oli jotenki rakentanu, mut ei me sinne junalla menty (olis kiertäny vähän turhan kaukaa)... Sen sijaan me päätettiin liftata sinne. Kuultiin varotteluja et ei hirveesti autoja siellä mee, mut mitä me pienistä; sinne vaan tien varteen odottelemaan. Ei siellä tosiaan hirveesti autoja ollu, mut japanilaiset on hienoo porukkaa niin ei siinä kauaa kestäny ennenku kyyti saatiin. Ensimmäinen oli koko ikänsä siellä vuorilla asunu n. 50nen mies joka oli menny ostoksille vähän enemmän sivistykseen. Kerto kaikkii kivoi juttui sieltä vuorilta siinä matkalla kun se heitti meidät yhteen pikkukylään keskellä ei mitään. No, me syötiin nuudelit sen vaimon ravintolasssa ja taas tien varteen odottelemaan. Heti ensimmäinen auto pysähty ja siinä olleet 2 Osakalaista sairaanhoitajaa poimi meidät kyytiin. Sillä me päästiinki jo perille asti, vieläpä nopeemmin kuin junalla. Kuten sanottu, loistavaa porukkaa nää japanilaiset.

Sen laakson nähtävyyksiin kuulu 3 siltaa, jotka oli 800 vuotta vanhoja. Oli aika Indiana Jones -henkisiä... Muuten nähtävyydet koostukin sitten maisemista, mikä kyllä kelpas meille.

Yöpyminen hoitu teltassa, yhden kosken vieressä olevalla leirintäalueella (melkosen hieno muuten), ja siellä oli meidän lisäks vaan yks nuorisoporukka grillailemassa. No, tuskin me teltta saatiin pystytettyä kun ne tuli jo kutsumaan meitä mukaan grillailemaan. Siinä se ilta sitten menikin, niiltä löyty kaikki lihasta ja nuudeleista juomiin ja ilotulitteisiin. Jeps, täällä saa ostaa ilotulitteita ympäri vuoden (ihmiset on vastuuntuntosempia?) ja kesällä kaikki ampuu niitä... Loistavaa porukkaa nää japanilaiset.

Toinen päivä meni vetisissä merkeissä, kun sadekauden päätteeks taivaalta tuli vettä oikein kunnolla. Mut mikäs siinä, me oltiin muutenki koko päivä märkäpuvut päällä jokea laskemassa. Me tehtiin sellanen "canyoning"-juttu (mitähän se on suomeks?), missä mentiin vuorelle ja lähdettiin tulemaan alas jokea pitkin. Upeet oli maisemat sateesta huolimatta, ja taas tuli tehtyä jotain uutta täällä Japanissa...=)

Sellasta, tänä viikonloppuna grillausta firman piikkiin ja jonkin verran ilotulitteita taas.

Anan elää!

Puoleen vuoteen ei juurikaan mitään oo tässä kylässä tapahtunu, mut tällä viikolla sekin muuttu, kun täällä oli Anan Natsu Matsuri (Ananin kesäjuhlat). Se osoittautu saman kaavan jutuks kun kaikki muutkin vastaavat tapahtumat Japanissa, eli kadut täynnä kojuja jotka myy kaikennäköstä syötävää, yukataan pukeutuneita tyttöjä kaikkialla ja jonkinsortin perinteistä tanssia. Koska me ollaan Tokushima-kenissä, se perinteinen tanssi oli Tokushiman kuuluisa Awa-odori, mut siellä oli kans oma lava nuorille missä niillä oli joku hiphop-kisa (Street Dance Battle D-Park). Täytyy sanoa et kiinnosti kyl enemmän kattoo sitä hiphoppia kun awa-odoria, sitä kun näkee parin viikon kuluttua Tokushiman täydeltä. Aika hyvin mun mielestä näky siellä tää Japanin nuorisokulttuuri vs perinteinen kulttuuri asetelma, kun vanhempi kansa katteli Awa-odoria ja nuoret hiphoppiaan. Mut mitä sitä sen kummemmin analysoimaan, hauskin asia se oli mitä Ananissa on näkyny, ja sinne ilmaantu myös jostain nuorisoa paikalle (mä kun luulin et ne oli kaikki jättäny tän paikan). 3 päivää se kesti, mistä johtuen ei viime viikonlopustakaan vielä oo mitään kirjoteltu, mut kaipa sekin kohta tänne ilmaantuu...

Perinteikästä menoa.

Vähemmän perinteikästä...

Gion Matsuri

Tänkertanen postaus taitaakin jäädä vähän lyhyemmäks, kun pitänee tästä jatkaa tota huoneen siivousta. Tulee huomenna nimittäin Naran kaverit vaihteeks tänne, joten siitä inspiroituneena mä näin parhaaks siivota ton mun nurkan täällä. Oli kyllä jo aikakin...

Viime viikonloppu oli vähän normaalia pidempi, kun maanantai oli yleinen lomapäivä (Meripäivä, kuulemma alunperin vaan laivahenkilökunnan vapaapäivä...). Sillon sattu myös sopivasti olemaan Kiotossa Gion matsuri (Top3 festari), eli sinne siis. Se veti myös muutaman Tokion vulcanuslaisen alueelle niin että meitä oli siellä 5 pyörimässä välillä Nara-Kioto. Nähtävyyksistä mukaan mahtu vaan Ujin Phoenix-temppeli ja Kiotosta joku Tuhannen Buddhan halli. Oli muuten aika hieno se buddha-halli: siellä oli tuhat buddha-patsasta (n. 1-1.5-metrisiä tais olla) ja parisenkymmentä isompaa. Kyllä se yhtä hyvän vaikutuksen teki kun ne Kiinan Terrakotta-patsaatkin... Harmi ettei siellä saanu ottaa kuvia, niin ei oo mitään näyttää sieltä...

Gion matsurista sen verran että se ei ollu ihan niin hieno kun olis luullu... Se koostu lähinnä sellasista isoista kärry-jutuista joita ne veti siellä kadulla. Ihan kiva, mut se ei ollu hirveen energinen muihin matsureihin verrattuna mitä on täällä nähty. Sen sijaan sen matsurin kohokohta oli se et me mentiin sinne yukatat päällä. Yukata on aika samannäkönen kun kimono, mut se on vähän simppelimpi ja niitä käytetään yleensä kesällä. Me ajateltiin että mikäs parempi aikaa vetää sellanen päälle kuin suuri Gion matsuri, mut japanilaiset näytti olevan toista mieltä... Kerättiin aika hyvin katseita (hienovaraisia tosin, Japanissa kun ollaan) kun mentiin sinne junalla, eikä paikan päälläkään hirveesti yukatoita näkyny (jonkin verran sentään). Mut ei se mitään, oli tosi hienoo mennä Kiotossa (varmaankin Japanin perinteikkäin kaupunki) pukeutuneena perinteisiin vaatteisiin. Pitänee tehdä toistekin.

Muuten viikonloppu meni sitte vähäisen nukkumisen merkeissä... Yhdellä paikalle tulleella tokiolaisella oli sopivasti synttärit, eli karaokeen siis. Löydettiin sellanen kiva pikkupaikka missä meidän huoneessa oli esiintymislava (pieni) ja siellä oli kans joku arvostelulaite joka laitto musiikin poikki jos sitä laulettiin liian huonosti. Niinpä niin, liian huonosti... Saatiin kahden tunnin aikana kokonaiset 2 biisiä läpi... Joka kerta kun me epäonnistuttiin, se laite päästi sellasen valittelevan äänen ja ilmais hienovaraisesti tv-ruudulla että ei me nyt vaan osata. Paras karaoke ikinä.

No ei tästä nyt kovin lyhyt tullukaan, loput jätetään kuvien harteille. Ai niin, viime kerralla mainitut ninjat viittas ninjakylään jonne mä meinasin mennä käymään sunnuntaina, mut suunnitelmat vähäsen muuttu. Ehkä sit elokuussa... Tänä viikonloppuna mennään Tokushiman Iya-laaksoon, luvassa köysisiltoja, muinaisia laaksomaisemia, koskenlaskua ja kiipeilyä, ja valitettavasti myös sadetta jos tv:seen on uskominen...

Gion yöllä.

"Sä et vaan osaa laulaa."

Phoenix-temppeli

Perinteitä kunnioittaen

Gion matsuri